Sisko sai pienen tytön tässä kuussa ja tiedossani oli, että kantoreppu oli aikeissa hankkia - kantoreppu olisi siis täydellinen vauvalahja, kun se jo käytettynäkin maksaa aika paljon.
Olin vastikään ostanut ihanaa verhokangasta kirppikseltä (halvalla kun sain..) ja suunnitelmissa oli tehdä siitä reppuja ja laukkuja. Kantoreppuunkin kangas sopii mainiosti, kunhan tukee liimakankaalla ompelukohdat (vaikka tätä toimenpidettä suosittelen kyllä muillekin kankaille).
Vuorikankaana on myös vanha verhokangas, jonka kuvat sisko itse on lapsena taiteillut.
Ja tämän näköinen reppu on käytännössä.
Olkahihnat menevät selässä ristiin.
Kyydissä Susu-nukke :)
Heijastin on hyvä olla vähän joka paikassa, varsinkin kantorepussa.
Unihuppu on napeilla irrotettava ja sen reunoihin (ylä- ja sivureunoihin) tuli kuminauhaa.
Virkattu tähti on isoäidin äidin virkkaama!
Minusta on hienoa, että sain käyttää jotain hänen tekemäänsä omassa tekeleessäni.
Tähän kantoreppuun liittyy siinä mielessä myös paljon tunteita - reppu yhdistää monta sukupolvea.
Unihuppu kiinnitetään yläreunastaan olkahihnoihin napeilla ja virkatulla nauhalla. Olkahihnan sisään ei tullut tällä kertaa muuta kuin toppavuorikangas taitettuna kolminkertaiseksi. Vyötärölle leikkasin retkipatjasta palan ja toppavuorikangasta yksinkertaisena.
Ja myöskin tämän kantorepun ohje on peräisin siksaksis -blogista.
Olen aiemmin tehnyt yhden kantorepun samalla ohjeella, mutta hieman eri tavalla (mm. unihupusta tuli kiinteä osa reppua).
