Mekon modausta

Ostin viime syksynä mekon kirppikseltä lähinnä kuosin ja materiaalin laadun (viskoositrikoo) vuoksi.

Noh. Se mallihan ei sitten sopinut minulle tippaakaan, joten mekko jäi kaapin perälle unohduksiin.

Muuttohulinoissa sen löysin uudelleen ja keksin, että siitähän voisi tehdä hameen kun minulla tuo saumurikin on lainassa. Alaosan leikattuani huomasin, että yläosasta tulisi kivan näköinen bolero ja siitä se sitten muokkautui tällaiseksi kokonaisuudeksi:

Hameessa on taskut. Bolero käy hyvin myös erillisenä asusteena.

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja nyt jo olen pitänyt näitä enemmän, kuin mekkoa sellaisena kuin se oli.

Pitsiä pitsiä...

 Jos ei edellisestä viestistä vielä välittynyt, niin kerron vielä pitäväni erityisesti pitsineuleista.

 Tämän mallin aloitin jo edellisvuoden syksynä ja se on ollut tässä pisteessä jo tovin. 

Olen pyöritellyt mielessäni eri ideoita miten jatkaisin sitä; tekisinkö hihat, jatkaisinko alkuperäisen ohjeen mukaan tai virkkaisinko vielä reunuksen siihen. Olen pitänyt sitä juhlissa muutaman kerran tällaisena liivinä tai juhlashaalina vai mikä nyt onkaan. Tosin kuvassa on alla ihan arkivaatteet :) Olen pitänyt siitä sellaisena ja nyt se saa olla sellainen kuin on. Harmittaa vain, kun ostin lankaa ohjeen mukaan (moda 2/2010) ja nyt minulla on viisi ylimäräistä kerää anisian oranssia kid mohairia. Ohjeen mukaan tuo pyörökuvio olisi jatkunut vielä tosi pitkään, mutta malli ei olisi näyttänyt kovin hehkeältä minun päälläni (kun neuletta olisi kasaantunut hartioille hirveästi), joten jätin leikin kesken. Alkuperäisessä mallissa on myös hihat, mutta en niitäkään halunnut.

Pitsihuivi

Rakastan neuloa pitsiä! Olen aivan pitsineuleiden lumossa ollut jo parikin vuotta. Pitsineuleet ovat loppujen lopuksi helppoja, kun vain pääsee jyvälle merkeistä ja tekniikoista.. Mielestäni pitsineuleita on helpompi tehdä, kuin kirjoneuleita, sillä neuloessa ei tarvitse sekoilla usean eri langan kanssa ja hermoilla lankojen kireyden/ löysyyden kanssa niin paljon. Ja lopputuloksena syntyy jotain todella kaunista.

Tämän huivin neuloin lahjaksi tädilleni. Lanka on Anisian kidmohairia. Malli on Nancy Bushin kirjasta pitsihuivit neuloen. Olen muuten reilun kaksi vuotta odottanut kirjasta uutta painosta, jotta saisin tuon aarteen itselleni ja nyt se on tullut! Pitääpä tilata kirja heti, ennen kuin tämäkin painos ehtii loppua.

Tässä vielä vähän mittasuhteita huivista.

Tällä hetkellä minulla on meneillään myös kaksi uutta pitsihuivia - kuten sanoin, rakastan pitsin neulomista.

Hyvää isänpäivää!

Kaikkea lapsen tekemää taidetta ei kannata heittää roskiin. Tietysti osa maalauksista ja piirroksista menee sellaisenaan talteen, mutta taidetta tulee niin runsaasti ettei kaikkea voi säästää.

Tässäpä kuitenkin yksi idea mihin niitä maalauksia voi käyttää.

Yksinkertaisuudessaan tosi kaunis ja helppo toteuttaa.
Taustapahvi on jostain vanhasta kortista.

Korttimallin olen bongannut hääräämöstä, jossa on myös muita täysin kierrättämällä tehtyjä kortteja.
 Olen itse pyrkimässä samankaltaiseen toimintatapaan, kuin hääräämön Laura, eli pyrin tekemään kaikki kortit täysin kierrätysmateriaaleista. Tulee niin hyvä mieli, kun saa tehtyä jotain kaunista rasittamatta ympäristöä sen enempää. Liimaa ei vain voi kierrättää. Vai onko olemassa jotain kierrätysliimoja? Muistaakseni olen joskus jossain saattanut törmätä johonkin ekoliimaan... Täytyypä ottaa asiasta selvää :)

Räsymatto

Syy siihen, miksi olen tehnyt lähiaikoina melko vähän päivityksiä on (uuden perheenjäsenen lisäksi) se, että projektini ovat olleet melko suuritöisiä siihen aikaan nähden mitä on käytettävissä. No tässäpä kuitenkin tämä kesän projekti..

Äitini ja tätini ostivat keväällä kangaspuut , joilla saa tehtyä jopa 120 cm leveää mattoa. Kangaspuut sijoitettiin mökille ja niihin ostettiin rapiat 20 m loimilankaa 80 cm leveälle matolle. Saimme apua loimien laittoon hiukkasen kokeneemmalta väeltä. Itse emme kyllä olisi millään niitä osanneet oikein laittaa.

Sain tehdä toisena maton ja siitä tuli tällainen:

Hieman riskillä tein keittiöön valkoisen maton, mutta ajattelin ettei se haittaa, sillä se on ensimmäinen minkä olen tehnyt, eikä mitenkään erikoisen hyvä noin teknisesti ottaen. Mielestäni siitä tuli kuitenkin ihan nätti ja kelpo juuri meidän keittiöön. Hapsuja pitäisi ehkä vielä vähän viimeistellä, mutta enpä ole vielä saanut aikaan..

Räsymattoihin tulee ihania yksityiskohtia!

Maton kutominen oli ihanan terapeuttista ja loppujen lopuksi senttejä tuli hurjaa vauhtia kun vain pääsi vauhtiin ja sai paukuttaa menemään. Haaveilen jo seuraavasta matosta ja pellavakankaista..